Journalistinen ja dokumentaarinen kuvaus

Mitenkäs sitä viime viikonloppua oikein kuivailisi. Vaikea. Se sana tulee ensimmäisenä mieleen. Huh.

Viime torstaista lauantaihin Villilässä pidetyn lähiopetusjakson aiheena oli journalistinen ja dokumentaarinen kuvaus. Kouluttajanamme toimi tämän jakson ajan valokuvaaja Miikka Kiminki. Miikka on valmistunut vuonna 2010 Turun Taideakatemiasta, asustelee nykyään Porissa ja tekee töitä mm. Satakunnan Kansalle. Hän kertoi meille torstai-iltana ihanan avoimesti ja rohkeasti itsestään, taustastaan ja työstään sekä myös yleisesti ottaen journalistisesta ja dokumentaarisesta kuvauksesta. Miikka olisi varmasti voinut puhua tästä aiheesta vaikka miten pitään. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Miikan nettisivuilla olevassa portfoliossa erityisesti Antti Von Haneen ja Benin-kuvauksiin.

Miten se journalistinen kuvaus ja dokumentaarinen kuvaus sitten eroavat toisistaan? Journalistinen kuva, lehtikuva, tukee uutista ja se on usein henkilökuva. Dokumentaariset kuvat puolestaan kertovat tarinan itsessään, eivätkä tarvitse tekstiä rinnalleen. Noh, mehän saimme sitten tehtävät liittyen näihin molempiin osa-alueisiin. Perjantaina Villilässä oli kuvitteellinen lehden toimitus, jossa jaettiin kuvauskeikat meille kaikille. Keikka oli ihan oikea, se oli sovittu etukäteen ja sinne oli lähdettävä YKSIN! Valmiista kuvista piti valita 2-3 kuvaa, jotka annettaisiin "toimitukseen". Ja tämä kaikki kerrottiin meille torstai-iltana. Missä on paperipussi!!! Paniikki! Jännittää!

Minun sovittu keikkani suuntautui Porin Yliopistokeskukseen, ravintola Sofiaan. Tehtävän briiffissä ei ollut tietoa siitä, mitä kohteessa varsinaisesti pitäisi kuvata, joten sovimme, että kysyn tätä asiakkaalta. Toimin näin, mutta valitettavasti asiakkallaakaan ei ollut antaa tästä tarkempaa tietoa. Ei auttanut muu, kuin kuvata vähän kaikkea. Ruokaa, keittiötoimintaa, salia, asiakastilanteita.... Kouluun päästyäni minulla oli Sofiasta n. 250 kuvaa (ja olin paikan päällä 30-40 min). Niistä muutaman kuvan valitseminen tuntui ihan mahdottomalta tehtävältä ja tuli epätoivoinen olo. Onneksi Miikka auttoi minua tässä ja neuvoi rajaamaan valinnan esim. keittiökuviin, josta parhat otokseni olivat. Tämä helpotti jo paljon, mutta lopputulokseen en kuitenkaan ollut tyytyväinen. Minun onnekseni ravintolalla ei ollut näille kuville oikeaa, suunniteltua käyttötarkoitusta, eikä niitä ole pakko julkaista missään.

Sovitun keikan lisäksi annettiin vielä toinen tehtävä. Meidän piti valita vapaasti Nakkilasta jokin paikka, asia, ilmiö, tms., ottaa siitä 3-5- kuvan sarja ja kirjoittaa kuviin kuvatekstit. Sarjasta vähintään yhden kuvan oli oltava henkilökuva. Toinen tehävä tulikin suoritettua minun osaltani vähän sellaisella "äkkiä nyt jotain" meiningillä, koska tiesin, että minulla menee kuvien valintaan ja käsittelyyn vielä koululla paaaaaaaaaljon aikaa. Ajelin Nakkilan keskustassa ja päädyin Kirkonseudun koululle. Näin koulun pihalla leikkiviä alakoulu-ikäisiä lapsia ja opettajan. Kävelin paikalle, esittelin itseni ja kysyin opettajalta saako lapsia kuvata. Vastaus oli odotettu - lapsilla on kaikilla oma kirjallinen kuvauslupansa, eikä hän luonnollisesti niitä muista ulkoa. Mutta kun kerroin, että olen opiskelija eikä kuvia julkaista missään niin sain luvan kuvata. Lapsista nousi nopeasti esiin muutamia linssiä rakastavia yksilöitä ja vähän väliä selän takaa kuului "kuvaaja, kuvaaja - tuu tänne" :). Tästäkin tilanteesta napsin pari sataa kuvaa.

Koska en ole tehnyt tämän tyyppisiä kuvauksia aikaisemmin ollenkaan, minulle kävi valitettavasti tehtävissä (varsinkin jälkimmäisessä) osittain niin, että tekniikka unohtui. En keskittynyt. Tehtävät olivat haastavia, enkä ollut lopputuloksiini ollenkaan tyytyväinen. Mutta oppimassahan tässä ollaan ja siitä vinkkelistä katsottuna viikonloppu oli hyvinkin antoisa. Ja hei - mä selvisin kuitenkin hengissä siitä kovasti jännittämästäni etukäteen sovitusta kuvauskeikasta, jonne mut lähetettiin :)!

Saimme myös tähän aihealueeseen liittyen kolmannen tehtävän, jossa paneudutaan dokumentaariseen valokuvaukseen. Tämän kuvaamiseen saimme yli puoli vuotta aikaa, mutta alustava kirjallinen suunnitelma omasta projektista on tehtävä kuukauden sisälllä. Pari ajatusta tähän liittyen on jo tullut, mutta niistä sitten tuonnempana :)